Hanke päättyy, työ ei

Tieto haltuun –hankkeen nelivuotinen taival on päättymässä. Loppuraportin kirjoittaminen, hankkeessa syntyneiden materiaalien ja käytäntöjen levittäminen, vuosien varrella kertyneiden papereiden, tiedostojen ja sähköpostien perkaus on pitänyt kiireisenä -varsinkin kun tiedonhaun oppitunteja ja kirjastonhoidollista työtä jatkettiin täydellä teholla viimeiseen viikkoon asti.

Vaikka Tampereen lukiot eivät vielä saaneetkaan vakituista informaatikkoa tiedonhankintaa opettamaan ja lukiokirjastoja hoitamaan, saimme silti paljon aikaan. Tiedonhallinnan opas opettajalle on ollut niin suosittu, että lisäpainoksen lisäpainoksetkin ovat loppuneet jo aikoja sitten. Tiedonhaun oppituntien suosio on kasvanut sitä mukaa kun viidakkorumpu on pärissyt, ja tämän syksyn aikana oppitunteja ja oppilaita oli enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä (syyskuukausien saldo 57 oppituntia ja n. 1 200 oppilasta). Tiedonhallintataitojen opetussuunnitelma on pistänyt jokaisen opettajan pohtimaan omaa opetustaan uudesta kulmasta, ja keskustelu ja suunnitelman kehittäminen jatkunevatkin pitkään hankkeen päätyttyä.

Kaikkea ei ehditty saada vuoden vaihteeseen mennessä valmiiksi. Tiedonhallintataitojen opetuksen tueksi tehtyjä lyhyitä opasvideoita julkaistaan vuoden alussa. Helmikuuhun mennessä valmistuu opiskelijoille suunnattu Opas tutkielman tekoon (työnimi), jota olen tehnyt yhdessä Tampereen lyseon lukion äidinkielenopettajan Marja-Leena Kolin kanssa. Oppaasta tehdään myös IB-opiskelijoille sopiva versio sekä suomeksi että englanniksi, ja se tullaan julkaisemaan avoimesti verkossa kaikkien saataville. Blogia kannattaa siis seurailla hankkeen päätyttyäkin.

Minä siirryn projektisuunnittelijan töistäni seuraaviin saappaisiin, informaatikon sijaiseksi Tredun Sammonkadun toimipisteeseen. Asiakkaiden keski-ikä ja oppilaitosympäristö säilyy siis samana ja pääsen jatkamaan osana Toki-kimppaa tuttujen kollegoiden kanssa. Jonkinlaiset yhteydet lukioon säilynevät myös, mutta tämä yhteistyö on vielä tarkentamatta.

Hankkeessa toimiminen on ollut minulle avartava kokemus! Olen tutustunut valtavaan määrään ihmisiä monelta alalta ja oppinut todella paljon. Jätän tehtäväni hankkeessa verrattoman paljon rikkaampana, kuin siihen tullessani 7.12.2010. Suuret kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille ja apua ja tukea antaneille ystäville!

Jouluisin terveisin
Heidi Eriksson

Uudet lukemisyhteisöt ja tiedonhaun monet strategiat

Uudet lukemisyhteisöt -tutkimushankkeelta on ilmestynyt kaksi kirjaa, tutkimusraportti ja tietokirjamaisempi esitys ”Lukemisen tavat”. Molemmista löytyy runsaasti mielenkiintoista Tieto haltuun -projektin näkökulmasta. Kannattaa ehdottomasti tutustua. Aineisto on kerätty Pirkanmaalaisilta nuorilta, joista suurin osa lukiolaisia – siis juuri heitä, joita varten Tieto haltuun -projektissa on tehty työtä.

Tutkimuksessa mm. todetaan, että nuorten tiedonhaun taidoissa on parantamisen varaa. Google ja kirjasto ovat suosituimpia tiedonhaun paikkoja ja molempien palveluiden käyttöön tarvitaan kunnollista opastusta. Tutkijat Juha Herkman ja Eliisa Vainikka kirjoittavat, että eniten huolta pitäisi kuitenkin kantaa lukemisen kriittisten ja analyyttisten puolten kehittymisestä, koska ne edellyttävät laajaa sivistystä ja eettistä näkemystä, joita ei opita ainoastaan toisten kanssa kommunikoimalla tai viihdettä kuluttamalla. Tämän varmasti jokainen opettaja allekirjoittaa.

Tutkijat korostavat lukemista sosiokulttuurisena taitona, jossa kielitaito, lukeminen ja kirjoittaminen ovat merkityksiä luovia, sosiaalisia ja kulttuurisia käytänteitä. Uudet verkkoviestinnän muodot tekevät siitä vielä aiempaa selvemmin yhteisöllistä ja vuorovaikutteista. Nuorilla onkin useita erilaisia tiedonhaun strategioita. Tämä sosiokulttuurinen näkökulma on kiinnostava myös tiedonhallintataitojen opetuksen näkökulmasta. Miten tiedonhallintataitojen opetussuunnitelmaa voisi hyödyntää tästä näkökulmasta?

Alla kooste tutkimustuloksista, lähinnä tieto- ja viestintätekniikan näkökulmasta. Mikko Lehtosen Opettaja-lehden kolumnissa näkökulma on erityisesti lukemisessa.

 

Tarttuva tiedonhaun opetus

Tänä syksynä on jo ehtinyt tapahtua monenlaista. Jaoin lukioiden opettajille uuden Tiedonhallintataitojen opetussuunnitelman ja kerroin heille hankkeen tarjoamasta tuesta sen toteutukseen. Osallistuin kirjastoalan satelliittikonferenssiin IFLA:an, missä käytin puheenvuoron yhdessä Tampereen yliopiston Eero Sormusen kanssa kertoakseni wiki-pilottikursseista ja niistä saaduista tutkimustuloksista (pdf.). Lisäksi olen jatkanut tiedonhankinnan oppituntien pitämistä, joiden kysyntä on ollut mukavasti kasvusuuntaista.

Yhä enemmän olen kuitenkinkin alkanut pohtia, millaista olisi todella tarttuva tiedonhallinnan opetus, mistä opiskelija todella saisi kaiken hyödyn irti. Opetuksenhan tulisi lähteä perusasioista, olla monipuolista ja sopiviin paloihin jaettua . Sen tulisi olla osa lähes kaikkia oppiaineita ja tukea opiskelijan itsenäistä oppimista. Tähänhän pyrimme jo opetussuunnitelmassamme. Mutta toteutuuko tavoite? Oppivatko opiskelijat todella, mitä yritämme heille opettaa mm. näillä yksittäisillä vierailuluennoilla? Tai ymmärtävätkö he oppimaansa? Kenties he kuuntelevat, mutta mitä he muistavat viikon päästä ja saavatko he apua harjoitellessaan itsenäisesti?

IFLA:ssa Susan Barnes Whyte ja Jean Caspersin esittelemä malli kuulosti kiinnostavalta (pdf.). Siinä opettaja ja koulun informaatikko toimivat tiiminä tiettyjen kurssien suunnittelussa ja toteutuksessa (writing intensive courses). Informaatikko on läsnä useammalla kuin yhdellä oppitunnilla ja osallistuu jopa tunneille, joilla opiskelijat pitävät omat esityksensä. Näin eri tiedonhankinnan taidot voidaan opettaa riittävän pieninä paloina, kurssilla käytettävät lähteet ja tehtävät tukevat paitsi kurssin oppisisällön myös tiedonhaun taitojen oppimista, ja opiskelijoiden itsenäistä tiedonhankintaa seurataan ja tuetaan koko prosessin ajan. Pienimuotoista tiimiopettamista siis.

Suomen kirjallisuushistorian Wikipedia-kurssillamme oli hiukan samantapainen lähestymistapa. Kurssin toteutus suunniteltiin tiedonhankintatehtävän osalta yhteistyössä opettajan kanssa. Opiskelijat olivat tutustuneet aiheisiinsa jo ennen varsinaisen tiedonhaun prosessin aloittamista. Näin heillä oli jonkin verran pohjatietoa aiheesta, he tiesivät mitä heiltä odotettiin ja millaista tietoa he tarvitsisivat tehtävän toteutukseen. He olivatkin valmiita ottamaan vastaan ohjeita tiedonhakunsa tueksi kirjastokäynnin yhteydessä, jolloin heille esiteltiin sekä verkko- että painettujen lähteiden hakua ja käyttöä. Opiskelijat työstivät tekstejään Moodlessa, missä opettaja pystyi seuraamaan ja kommentoimaan työn etenemistä. Tekstien viimeistely tehtiin yhteisellä tunnilla, missä myös informaatikko oli paikalla. Näin opiskelijat saivat viimeisiä vinkkejä mm. lähteiden merkintään ja CC-lisensoitujen kuvien käyttöön.

Vaikka projekti oli suuritöinen, tehtävät eivät olleet kovin monimutkaisia. Opiskelijoiden tuli vain esitellä kirjansa ja kertoa sopivia lähteitä käyttäen kirjailijasta, aikakaudesta sekä kirjan aikalaisvastaanotosta. Tarkoitus olikin paitsi oppia itse asiaa, myös tutustua aiheesta kertoviin lähteisiin ja niiden käyttöön, harjoitella painettujen lähteiden ja kirjaston käyttöä,  oppia arvioimaan tietosanakirja-artikkelin luotettavuutta sekä ymmärtämään sen luonteen tiedonlähteenä.

Jos lukioilla olisi vakituinen informaatikko, tämän tyyppisten kurssien toteutus säännöllisesti olisi verrattain helppoa. Tuki olisi lähellä sekä opettajalle että opiskelijalle. Tätä pitäisin yhtenä hyvin toimivana tapana nuorten tiedonhallinnan taitojen kartuttamiseen ja nykyaikaisten oppimistapojen omaksumiseen.

Hankkeen viimeinen syksy!

Huonoja uutisia kaikille Tieto haltuun -hankkeessa mukana olleille: hanke ei näillä näkymin jatku vuoden 2012 jälkeen. Saimme oph:lta kieltävän päätöksen jatkohakemukseemme.

Kokoonnuimme pienellä porukalla miettimään, kuinka tukea opettajia syksyllä voimaan tulevan tiedonhallinnan opetussuunnitelman toteuttamisessa. Tyhjästä ei voi nyhjäistä, joten voimme tarjota tukea vain tämän syksyn ajan, vain kahden ensimmäisen jakson ajan. Se on vähän se. Sen vuoksi syksy painottuukin opettajien koulukseen. Tarjoan viimekeväiseen tapaan tiedonhaun koulutuspäiviä lukioille, pidän räätälöityjä koulutuksia eri oppiaineiden opettajille, vierailen pyydettäessä aineyhdistysten tapaamisissa ja vietän muutenkin aikaani enemmän lukioilla kuin työhuoneellani.

Entä mitä tapahtuu lukiokirjastoille. Hankkeen myötä ne menettävät ammatti-kirjastonhoitajansa. Toimiva kirjasto kuitenkin vaatii paljon työtä ja ammattitaitoa. Kenties kirjastovastuuopettajat voisi kouluttaa kirjastonhoitajiksi? Koulutus kestäisi noin vuoden ja työhön käytettäviä viikkotunteja pitäisi varata nykyistä enemmän (vähintään 3 viikkotuntia). Halvemmaksi ja helpommaksi tulisikin palkata pedagoginen informaatikko hoitamaan lukioiden kirjastoja.  Samalla hänellä olisi ammattitaitoa pitää tiedonhaun oppitunteja ja tukea opettajia tiedonhallinnan opetuksessa.

Ajamalla koulukirjastot alas heitettäisiin hukkaan valtava työ ja raha, joka kirjastotilojen ja niiden toimivuuden eteen on laitettu. Samalla menetettäisiin mahdollisuus luoda aidosti opiskelua ja lukuharrastusta tukeva kirjastokokoelma sekä viihtyisät oleskelun ja opiskelun tilat. Emme ole vielä nähneet Tampereen lukioissa kirjastotilojen koko potentiaalia. Kokoelmatyötä, tilojen ja järjestyksen hiomista, markkinointia opiskelijoiden ja opettajien keskuudessa, vakituinen tietopalvelupiste jne. Paljon on vielä tekemättä lukiokirjastojen kehittämiseksi!

Emme heitä kirvestä kaivoon. Lukion informaatikon toimi on haussa kaupungin henkilöstösuunnitelmassa. Väliaikainen ratkaisukin auttaisi. Pallo on nyt kaupungilla: haluaako se panostaa lukioidensa tiedonhaun opetukseen ja nuorten lukuharrastukseen?

Hulinaa lukiokirjastoissa!

Hatanpäällä ja Lyseon lukiolla vapusta selvinneet opiskelijat pääsivät viettämään kirjastopäivää koulukirjastoissaan. Tarjolla oli paitsi karkkia myös mm. kirjastosuunnistusta ja kirjaäänestystä leffalippupalkinnoin. Yhden oppitunnin aikana kaikki ryhmät piipahtivat kirjastoon 10 minuutiksi tarkan aikataulun mukaisesti, joten kaikki koulussa sinä päivänä olleet opiskelijat pääsivät osallistumaan. Vaikka molemmissa lukiossa ryhmien vierailu alkoi lyhyellä tervetulotoivotuksella ja kirjastosuunnistuksella, muut järjestelyt erosivat hieman toisistaan:

Kirjahyllyt taipuvat myös kirjoituspöydiksi Hatanpään mediateekissa!

Hatanpäällä opiskelijat valitsivat ”Kiinnostavin uutuuskirja” -äänestyksessä mieleisensä yhdeksästä vaihtoehdosta. Ylivoimaiseksi voittajaksi nousi Suzanne Collinsin Nälkäpeli. Parhaillaan teattereissa pyörivä elokuva kirjasta selittänee kiinnostuksen. Tämän äänestyksen lisäksi olimme saaneet muutaman opiskelijan kirjavinkkareiksi tapahtumaan. He kertoivat opiskelutovereilleen suosikkikirjoistaan, joista opiskelijat saivat äänestää kiinnostavimman. Tässä äänestyksessä voiton vei iki-suosikki Häräntappoase. Käytössä oli myös iPadejä sekä muutama kirja, joihin olin liittänyt lisämateriaaliin vievän QR-koodin. Niinpä opiskelijat pääsivät mm. katsomaan Poikani Kevin –kirjasta tehdyn elokuvan trailerin, tutustumaan jokaisen fantasiakirjojen ystävän aarreaittaan Rising Shadow -sivustoon sekä selaamaan Tokin linkkilistaa parhaista nettisivuista englanninopiskelijalle.

Lyseon lukiolla kirjaäänestyksen aiheena oli tuleva kaunokirjallisuuden lukudiplomi. Lukudiplomissahan opiskelijat lukevat kirjoja opettajan antamalta listalta, tekevät niihin liittyviä tehtäviä ja saavat työstään kurssin. Nyt opiskelijat saivat äänestää suosikkikirjaansa diplomin lukulistalle. Odotimme saavamme vain muutamia varteenotettavia ehdotuksia, mutta nuoret, joita usein moititaan huonoiksi lukijoiksi, yllättivätkin meidät erinomaisilla ehdotuksilla. Eniten ääniä saivat Jane Austen, Khaled Hosseini ja Väinö Linna, mutta muuten äänet hajaantuivat täysin ja mm. Leo Tolstoi, Haruki Murakami, Oscar Wilde ja Anja Snellman saivat ääniä. Lukudiplomiäänestyksen lisäksi opiskelijat saivat tehdä origameja poistetuista kirjoista ja kuunnella Seppo Jokisen videovierailua, jossa hän kertoi kirjailijan työstä.

Päivästä jäi oikein hyvä mieli meille järjestäjille (minä ja kirjastovastuuopettajat), ja varmasti monelle opiskelijallekin. Kaikki pääsivät tutustumaan kirjastoon, koluamaan kirjahyllyjä, katselemaan kirjoja ja keskustelemaan hyvistä kirjoista. Elävä lukiokirjasto todella näyttää lisäävän nuorten lukuharrastusta!